Tällä hieman raflaavallakin otsikolla haluan palata siihen skandaalinkäryiseen aikaan, kun kävi ilmi, että tästä kansallispelistämme pelattiin sopupelejä. Eli pelaajat olivat keskenään sopineet tasapeleistä suurten pitkävetovoittojen toivossa ja kuinkas sitten kävikään, kiinni jäätiin niin että kolahti ja kotimainen pesis sai kyllä melkoista likapyykkiä aikaiseksi.

Mistä skandaali sitten lähti? Tapahtumasta on aikaa jo reilu 15 vuotta, mutta silti se likaa vielä omaa pesää pesiksessä, jos näin voidaan sanoa. Luottamus lajiin kun on mennyt, niin sitä on vaikea sieltä pohjamudista saada takaisin vaikka loppupeleissä sopupelisotkuun osallistui vain murto-osa pesiksen pelaajista, toimitsijoista ja johtohenkilöistä. Eli vuosi oli 1998 kun tämä tapahtumasarja sai alkunsa, elokuun 11. päivän sekä 13. päivän otteluista. Ensin pelattiin ottelut Seinäjoen Maila-Jussit vastaan Kankaanpään Maila sekä Oulun Lippo vastaan Jyväskylän kiri. Molemmat ottelut päättyivät kahden jakson jälkeen tasatilanteeseen ja yleensähän näissä tasatuloksissa on vedonlyönnissä suuret kertoimet, niin myös tässäkin tapauksessa. Kaksi päivää myöhemmin pelattiin kolme ottelua, Kaisaniemen Tiikerit kohtasivat Haminan Palloilijat, Siilinjärven pesis Juvan Pallon sekä Kankaanpään Mailan vastustajaksi tuli Oulun Lippo. Myös näissä otteluissa käräjäoikeus katsoi ottelun lopputuloksen olevan sovittu.

Miten sitten tällainen pelien sopiminen oli mahdollista? Aiemmin olivat pelit pelattu yhdeksän vuoroparin systeemillä mutta Veikkaus muutti lajin sääntöjä nykyiseen kahden jakson peliin joka mahdollisti sen, että pesäpallosta pystyi paremmin tekemään veikkauskohteita. Tämä uusi systeemi palveli sekä Veikkausta että katsojia, jotka saivat lisäjännitystä veikkauksella ja Veikkaus hyötyi tästä taloudellisesti. Mutta kuten huomattu, myös itse pelaajat ja toimihenkilöt näkivät tässä pienoisen porsaanreiän ja mahdollisuuden tienata hieman extraa kehnojen pesispalkkojen lisukkeeksi kun pelikohteiksi tulivat miesten superin viimeisen kierroksen otteluita.

Sanoohan sen jo vanha sananlaskukin että minkä taakseen jättää sen edestään löytää sekä ahneella olevan paskainen loppu, niin myös tässäkin tapauksessa. Kaiken kaikkiaan kolmisen kymmentä pesäpallossa mukana olevaa henkilöä on saanut rangaistuksen sopupeleihin osallistumisesta ja rangaistuksia on jaettu niin sakkojen kuin ehdollisten vankeuksien muodossa. Sekä tietenkin voitot palautuivat Veikkaukselle joka sekin koki tappiota tämän sotkun takia. Sopupelit nimittäin poistivat pesäpallon kokonaan Veikkauksen listoilta, ja sehän oli jo ehtinyt budjetoida itselleen tuloja tulevista veikkauskohteista. Suurimpien arvioiden mukaan Veikkaus hävisi tällä skandaalilla 14 miljoonaa markkaa eli reilut 2 miljoonaa euroa. Sekä joukkueet menettivät paikkansa Superpesiksessä ja tippuivat jopa kaksi porrasta alaspäin. Näistä sopupeliskandaalissa mukana olleista joukkueista vain Kankaanpään Maila sekä Jyväskylän kiri pelaavat tällä hetkellä taas Superpesiksessä. Seinäjoen Mailajussit luopuivat sarjapaikasta vuonna 2008 taloudellisen tilanteen takia, samaan ratkaisuun päätyi Oulun Lippo vuonna 2010. Muut joukkueet joko pelaavat joko ykkösessä tai muissa sarjoissa tai ovat ajautuneet kokonaan konkurssiin skandaalin takia, kuten kävi Juvan Pallolle.

Lauri Pihkala eli Suomen kansallispelin kehittäjä otti pesäpalloon vaikutteita myös baseballista, joka puolestaan on suosittua etenkin Amerikassa. Myös Suomessa pelataan baseballia, mutta ei lähellekään joka paikkakunnalla.

Mikä sitten erottaa nämä kaksi lajia toisistaan? Molempia ainakin yhdistää se, että kumpaakin tarvitaan maila, pallo ja räpylä, jolla pallo otetaan kiinni. Molemmissa lajeissa on myös sisä- ja ulkovuorot. Molemmissa lajeissa on tarkoitus osua palloon ja tehdä juoksuja omalle joukkueelle ja välttää paloja.

Pesäpalloa pelataan yhdeksällä kenttäpelaajalla joita ovat ulkokentällä lukkari kotipesässä, sieppari etukentällä, ykkösvahdin pelipaikka on ykkös- ja kakkospesän välillä ja kakkosvahdin reviiriä on pelata kakkospesää. Näiden lisäksi on myös kolmosvahti joka pelaa ykkös- ja kolmospesän väliä, kakkospolttaja kakkospesän lähellä, kolmospolttaja tietenkin kolmannen pesän läheisyydessä, takakentällä kakkos- ja kolmoskopparit.

Sisävuorossa pelaa noin 10–12 pelaajaa, joista jokereita on 1-3. Jokeriksi siis kutsutaan pelaajia, jotka ovat hyviä purkamaan ajolähtö- ja kotiutustilanteita tai jos kentällä pitää saada vaihtoa aikaiseksi pesillä, otetaan käyttöön vaihtajajokeri. Näiden lisäksi on vielä etenijäjokeri, joka on nopea juoksija ja varma etenijä. Joka joukkueella on kapteeni ja peli alkaakin sillä, että kapteenit kohtaavat hutun keitossa eli määräävät pelijärjestyksen kumpi joukkue aloittaa sisävuorossa ja kumpi ulkona.

Niin, yhdistäähän näitä kahta lajia myös se, että molemmista on mahdollisuus pelata jännittäviä vetoja vaikkapa Betsafella. Tällä hetkellä kotimaan kohteista voi lyödä jo vetoa kenestä tulee Suomen mestari vuosimallia 2014. Sotkamo on ollut aikamoinen hallitsija viime vuosina, ja kertoimet Jymyn puolesta ovat pieniä.

Myös baseballissa on etu- ja takakenttä joka eroaa hieman pesäpallokentästä. Takakentällä pelaavat syöttäjä, sekä ykkönen, kakkonen, kolmonen, polttaja sekä vasen koppari. Siepparin paikka on etukentässä. Toisin kuin pesäpallossa jossa lukkari heittää pallon ilmaan etukentällä pelaajan yrittäessä osua siihen, tulee baseballissa pallo takakentältä, 18.44 metrin päästä, josta syöttäjä sen laittaa matkaan. Elokuvissa näkee kuinka syöttäjä ja sieppari keskenään sopivat erilaisilla sormimerkeillä palloon laitettavista kierteistä jne. Hyvät syöttäjät saavat pallon tulemaan aivan uskomattomalla vauhdilla kohti lyöntivuorossa olevaa pelaajaa, jopa 160km/tunnissa.

Molemmissa peleissä on siis suurin piirtein yhtä monta joukkuepelaajaa. Pelikenttä hieman eroaa malliltaan toisistaan mutta kummassakin on siis kolme pesää, joille pelaajan on määrä suunnata osuttuaan palloon. Ratkaisevaa ei välttämättä ole se, kuinka hyvin juoksijat pääsevät etenemään pesillä, vaan useimmat palot syntyvät lyöjien liikkeistä pelin mielenkiinnon ollessa syöttäjän ja lyöjän välillä. Näin siis baseballissa. Pesäpallossa ratkaisevassa osassa ovat osittain jokerit, kuinka hyvin he pystyvät purkamaan tilanteita.

Tuskin tiesivät Sotkamoon kivikaudella asettuneet henkilöt, jotta pitäjä tullaan tuntemaan vielä pesäpallosta. Tai olisivat uskoneet, että yhtenä päivänä tuon Kainuun maakunnan kunnan reilusta 10 000 asukkaasta yli puolet olisi seuraamassa pesäpallon finaaliottelua Imatran Pallo-Veikkoja vastaan ja voittaen sen numeroin 7-6.

Sotkamon Jymy on siis lyönyt itsensä Suomen pesäpallokartalle 16 Suomen mestaruudellaan, aivan ylivoimaisena voittajana miesten Superliigassa. Seura on alun perin perustettu vuonna 1909 ja vaikka seurassa on niin suunnistettu kuin hypätty mäkeäkin, on pesäpallo silti pitäjän ykköslaji. Jopa niin hyvin pyyhkii lajissa, että miehet pelaavat sekä Superliigassa että myöskin Ykköspesiksessä. Sotkamon Jymyn kotikenttä on nimeltään Huikka ja se sijaitsee runsaskalaisen Sapsojärven rannalla, josta on myös näköalat Vuokattiin.

Varmaan yksi salaisuus siihen miksi joukkue on niin ylivoimainen, on siinä, että lähes koko joukkue on oman kylän poikia. Kuin myös viime kauden kapteeni Jani Komulainen, joka on yksi seuran vanhimmista pelaajista. Komulainen on ollut mukana Jymyn mestaruusjuhlissa kymmenen kertaa ja jatkaa vielä ensi kaudellekin mukana Jymyn joukkueessa. Komulaisen ansiolistalle voidaan myös laittaa se fakta, että hän on toistaiseksi ainoa ja ensimmäinen lajissaan joka on tehnyt 1000 kärkilyöntiä pudotuspeleissä.