Lauri Pihkala eli Suomen kansallispelin kehittäjä otti pesäpalloon vaikutteita myös baseballista, joka puolestaan on suosittua etenkin Amerikassa. Myös Suomessa pelataan baseballia, mutta ei lähellekään joka paikkakunnalla.

Mikä sitten erottaa nämä kaksi lajia toisistaan? Molempia ainakin yhdistää se, että kumpaakin tarvitaan maila, pallo ja räpylä, jolla pallo otetaan kiinni. Molemmissa lajeissa on myös sisä- ja ulkovuorot. Molemmissa lajeissa on tarkoitus osua palloon ja tehdä juoksuja omalle joukkueelle ja välttää paloja.

Pesäpalloa pelataan yhdeksällä kenttäpelaajalla joita ovat ulkokentällä lukkari kotipesässä, sieppari etukentällä, ykkösvahdin pelipaikka on ykkös- ja kakkospesän välillä ja kakkosvahdin reviiriä on pelata kakkospesää. Näiden lisäksi on myös kolmosvahti joka pelaa ykkös- ja kolmospesän väliä, kakkospolttaja kakkospesän lähellä, kolmospolttaja tietenkin kolmannen pesän läheisyydessä, takakentällä kakkos- ja kolmoskopparit.

Sisävuorossa pelaa noin 10–12 pelaajaa, joista jokereita on 1-3. Jokeriksi siis kutsutaan pelaajia, jotka ovat hyviä purkamaan ajolähtö- ja kotiutustilanteita tai jos kentällä pitää saada vaihtoa aikaiseksi pesillä, otetaan käyttöön vaihtajajokeri. Näiden lisäksi on vielä etenijäjokeri, joka on nopea juoksija ja varma etenijä. Joka joukkueella on kapteeni ja peli alkaakin sillä, että kapteenit kohtaavat hutun keitossa eli määräävät pelijärjestyksen kumpi joukkue aloittaa sisävuorossa ja kumpi ulkona.

Niin, yhdistäähän näitä kahta lajia myös se, että molemmista on mahdollisuus pelata jännittäviä vetoja vaikkapa Betsafella. Tällä hetkellä kotimaan kohteista voi lyödä jo vetoa kenestä tulee Suomen mestari vuosimallia 2014. Sotkamo on ollut aikamoinen hallitsija viime vuosina, ja kertoimet Jymyn puolesta ovat pieniä.

Myös baseballissa on etu- ja takakenttä joka eroaa hieman pesäpallokentästä. Takakentällä pelaavat syöttäjä, sekä ykkönen, kakkonen, kolmonen, polttaja sekä vasen koppari. Siepparin paikka on etukentässä. Toisin kuin pesäpallossa jossa lukkari heittää pallon ilmaan etukentällä pelaajan yrittäessä osua siihen, tulee baseballissa pallo takakentältä, 18.44 metrin päästä, josta syöttäjä sen laittaa matkaan. Elokuvissa näkee kuinka syöttäjä ja sieppari keskenään sopivat erilaisilla sormimerkeillä palloon laitettavista kierteistä jne. Hyvät syöttäjät saavat pallon tulemaan aivan uskomattomalla vauhdilla kohti lyöntivuorossa olevaa pelaajaa, jopa 160km/tunnissa.

Molemmissa peleissä on siis suurin piirtein yhtä monta joukkuepelaajaa. Pelikenttä hieman eroaa malliltaan toisistaan mutta kummassakin on siis kolme pesää, joille pelaajan on määrä suunnata osuttuaan palloon. Ratkaisevaa ei välttämättä ole se, kuinka hyvin juoksijat pääsevät etenemään pesillä, vaan useimmat palot syntyvät lyöjien liikkeistä pelin mielenkiinnon ollessa syöttäjän ja lyöjän välillä. Näin siis baseballissa. Pesäpallossa ratkaisevassa osassa ovat osittain jokerit, kuinka hyvin he pystyvät purkamaan tilanteita.